Dragon the Devil

DISCLAIMER: Sorry for writing this in Finnish, but the subject of pre-censorship of video games in Finland needed some attention with my mother tongue. Thanks to Mikki and Jaakko for bringing this to my attention.

Syvällä Gehennan uumenissa, ikuisen kadotuksen kuilussa sijaitsee Helvetin kauhujen pimein pätsi: pelialan yritys.

Siellä pelifirman kidutuskopeissa valittavien silkohapsisten, suurisilmisten pienokaisten ulina kantautuu pelimogulien ilkeän röhönaurun ylitse. Mutta armoa ei tipu. Pirulliset pelialan demoonit juonivat uusia kauheuksia kansakuntamme pienten toivojen pään menoksi: Marion viikset ovat petollinen portti pornon pariin, ja Final Fantasyn ylisuuret miekat ovat selviä homoeroottisia fallos-symbooleja. Viisikannoilla koristelluissa kokoushuoneissaan pelien tekijät mylvivät mielihyvästä keksiessään uusia subliminaalisia viestjä peleihin joilla Koti, Uskonto ja Isänmaa saadaan ajettua lopulliseen perikatoon: Uusin Harry Potter-peli nostaakin noituuden vitsauksen sellaiselle tasolle Kuopion kristillisten pikkutyttöjen keskuudessa että Kyöpelin-vuorelle joudutaan louhimaan pari uutta parkkihallia luudille. Need for Speed sarjan uusin tekele nostaa poliisien murhaluvut Nykissä katastrofaalisiin korkeuksiin aiheuttaen Wall Streetin romahduksen. Yhteiskunta on polvillaan tämän Pahan Voiman edessä.

Rikinkatkuisten huurujen keskell istuu itse Suuri Sarvipää: Pelisuunnittelija, tuo Helvetin Arkkiherttua ja Vanha Kehno, jonka diaabolisen mielen syvereistä leviää myrkkykaasun lailla tuo vitsauksista kauhein: video- ja tietokonepelit.

Pukinsorkat kopisevat palavilla kekäleillä kun pelisuunnittelija, tanssahtelee valssia ajatellessaan tuottamaansa tuskaa: pikku-nassikat kastelevat housunsa nähdessään painajaisia Silent Hillin hirviöstä. Jotkut saattavat erota kirkosta, toiset hyppäävät Stadionin tornilta kuolemaansa ja kadotukseen. Tällainen on pelisuunnittelijan kauhistuttava mahti, joka järisyttää maan perustuksia ja syöksee Nokian pörssikurssin kuolonkierteenseen. Pelisuunnittelijan häntä piiskaa ilmaa viuhuen kuin ruoska hänen ajatellessaan kuinka pienet taimet hellien isien ja äitien tarhoista riistetään vastoin tahtoaan keskenkasvuisina pois terveitten harrastusten parista videopelien synkkään mailmaan jonka ainoana mahdollisena päämääränä voi olla vain itsemurha ja kansainvälinen terrorismi.

No, minä olen tuo pahan ruumiillistuma, pelisuunnittelija. Voin kymmenen vuotta alalla olleena todeta kuinka sama virsi on soinut erilaisissa muodoissaan koko urani ajan: milloin roolipelit johtavat itsemurhiin, million paholaisenpalvontaan, milloin Doomin pelaaminen saa pikku Johnnyn tarttumaan konetuliaseeseen ja lahtaamaan kaikki luokkatoverinsa ja pari opettajaa siinä sivussa. Kukaan ei ole kiinnostunut siitä mistä pikku Johnny sai aseen jollaista ei edes armeijassa saa helposti käsiinsä. Ei, syyn täytyy olla peleissä. Loputtomat oikeusjutut ja tutkmukset ovat aina osoittaneet ettei peleillä ole ollut osaa eikä arpaa lasten väkivaltaiseen käyttytymiseen. Mutta todellisuus ei hetkauta pelien vastustajia: vuodesta toiseeen sama aihe pulpahtaa pintaan kuin mätä omena vesitynnyrissä: Pelit turmelevat nuorison! Nyt on vuorossa Tarja Salokosken väitöskirja.

Minäpä kerron jotain: Jos jollain viihteen alalla pohditaan tuskallisen tarkasti ikärajoituksia ja pyritään välttämään tarpeentonta kohua, se on peliala. Kulutamme mielestäni nykyiselläänkin aivan liikaa aikaa ja resursseja itsesensuuriin pelätessämme yleisen mielipiteen kääntyvän lopullisesti pelialaa vastaan. Ikärajoja pohditaan tuskallisen tarkasti ja monia täysin turhia sisällön poistoja suoritetaan kukkahattutätien pelossa. Pelien osittain baanaalin alhainen kypsyys verrattuna muihin medioihin on usein juuri äärimmisen tiukan ikärajavalvonnan seurausta: useimpia vakavia aihepiirejä kuten ihmissuhteita, moraalin ongelmallisuutta tai sotien väkivallan raaistavaa vaikutusta ei peleissä juurikaan uskalleta käsitellä sensuurin ja skandaalien pelossa. Lisäksi perheelliset ihmiset ovat vallan kahvassa miltei kaikissa pelifirmoissa. Monet pelit esisensuroidaankin firman sisällä ihan johdon omasta toimesta.

Kutakuinkin kaikki seksuaalisen tai väkivaltaisen sisällön omaavat pelit ovat kovin, kovin kesyä kamaa kirjojen, television ja elokuvien vastaavaan tarjontaan verrattuna. Myös nitä medioita on aikanaan vainottu ankarasti, kunnes ne saavuttivat tarpeeksi vakaan aseman yhteiskunnassa etteivät kukkahattutädit enää kykene niitä heilauttamaan. Pelit eivät vain vielä ole saavuttaneet yhtä vahvaa asemaa, ja niiden lobbaus ei ole riittävän tehokasta päättävissä elimissä.

Hiljattain Grand Theft Auto-pelin aiheuttama kohu olisi ollut koomista minkä tahansa muun median tapauksessa. Keskiverto K-15 elokuvat tarjoavat niin paljon rankempaa sisältöä että kaikkein pahamaineisimmatkaan pelit eivät pääse edes iholle verrattuna uusimpien teini-elokuvien väkivaltaan, seksistä nyt puhumattakaan. Siinä missä veren näyttäminen videopelissä tuo K-18 rajoituksen niin että heilahtaa, moinen meno elokuvissa olisi pliisua ja saisi yleisön vain närkästymään peittelystä. Pelialan ikärajojen säätäjät ovat erittäin tiukkoja näiden säädösten tulkinnassa, eikä hötkymistä linjasta sallita. Sen sijaan Jurassic Park elokuvassa joka on sallittu lapsille (olikohan 3. osa?) T-Rex pureskelee äijän kahtia jotta rouske käy. Itseäni se ei haitannut elokuvankaan kohdalla, mutta missä on tasapuolisuus?

Jos pelaat uutta (asianmukaisesti K-18 luokiteltua) Resident Evil 4 peliä, joudut peliä ladatessasi lukemaan varoituksia pelin sisltämästä väkivallasta sinivalaan kokoisilla kirjaimilla. En muista elokuva- tai TV-tarjonnassa nähneeni koskaan vastaavanlaista varoitusmerkintöjen määrää. Jos vanhemmilla olisi edes rahdun verran kiinnostusta nasujensa hyvinvoinnista, niin pelien suositusikrajojen noudattaminen olisi takuuvarma keino pitää edes etäisesti arvelluttava materiaali poissa pikkuisten taaperoiden silmien edestä. Mutta ei. Kuluttajat tarvitsevat suojakseen esitarkastuksen Suomessa.

Uusien pelien määrä on valtava. Suomen hallituksen pitäisi palkata kymmeniä uusia työntekijöitä käymään läpi koko uusi tuotanto, myöhästyttäen uutuuksien saapumisen Suomeen. Kärsijöinä olisivat maahantuojat ja voittajina hakkerit. Ainoa mitä tällaisella saadaan aikaan on laittomien, valvomattomien pelien hankinta netistä, sillä ihmiset hankkivat haluamaansa tuotetta jos kokevat sen kieltmisen tai markkinoille tulon viivästymisen järjettömäksi.

Pyydänkin päättäjiä harkitsemaan uutta tutkimusta tasapuolisuuden nimissä. Jotkut pelit on tarkoitettu aikuisille, ja hyvä niin. En halua omistaa koko uraani alle kaksitoistavuotiaille. Ikärajoituksia on kunnioitettava kaupoissa ja kasvatuksessa, emme me niitä varoituksia pakkauksiin huviksemme lätki. Ne ovat riippumattomien ammattilaisten harkitusti suosittelemia. Niitä seuraamalla ja kuluttajia valistamalla saavutetaan rutosti enemmän lastensuojelun saralla kuin kieltolailla. Kaiken lisäksi vakasti otettavat tutkimukset osoittavat peleillä olevan kaikkea muuta kuin haitallisia vaikutuksia nuorisoon, tehden koko väitöskirjasta kyseenalaisen.

You can't add any more comments, but if you wish you can email the author.