Tuesday 18 May, 2004

Comeback

ComebackSome things just need to be written in Finnish. This review of Finnish pop music is definetly one of them - don't worry, you're not missing anything as it's unlikely anything I write would mean anything to you. Normal service will resume soon.

Nylon Beat on yksi niistä suomalaisista ilmiöistä jotka olen onnistunut välttämään Englannissa asuessani. Yksi niistä asioista joista puhutaan radiossa, mutta josta minulla ei ollut mitään konkreettista käsitystä. Joten kun J-Ko toi meille Nylon Beatin kokoelmakaksois-CDn lahjaksi käydessään viimeksi meillä, odotin kauhunsekaisella innolla mitä levy pitäisi sisällään.

Ensimmäiset askeleet otettiin J-Kon asiantuntevalla opastuksella: "Tää oli iso hitti" ja "Tässä niillä on jo kunnon bändi", mutta vierailun päätyttyä otin levyn töihin kuunnellakseni sitä tarkemmin. Kaksi CDllistä kevyttä suomipoppia, mikäs siinä kuunnellessa - onnistuin tunnistamaan 40:n kappaleen joukosta kaksi biisiä ("Rakastuin mä looseriin" ja "Anna mulle") enka ole varma siitä onko tämä hyvä vai huono asia.

Ensimmäinen reaktio on: mihin ikäluokkaan taman musiikin on tarkoitus vedota?

Koulussa kanssas kun kohdattiin
Minä ihastuin silmiis sinisiin
Ja me yhdessä jäätiin jälkkäriin sun kaa
"Teflonlove" on jonkilainen koulutytön grrrrlpower itsenäisyysjulistus, ja monet muut kappaleet seuraavat samaa teemaa. Henkisesti siis Nylonit tuntuvat olevan Spice Girlsien opetuslapsia, musiikillisesti biitti tuntuu seuraavan sellaisia 90-luvun ruotsalaisia ilmiöitä kuten Ace of Base.

Suurimmaksi osaksi kappaleet ovat helposti sulattevaa iloista sekamelskaa, ja kahdella levyllä on vain muutama kappale jonka poikkeuksetta ohitan niitten aiheuttaman verenpaineen kohotuksen takia - "UmmMammMaa", "Kauhea kankkunen", "Venäjää" ja erityisesti "Oot kuin karkkia mulle":

Oot kuin karkkia mulle
Hunajasuulle
Namusedän sinusta teen
Vie mut makeutetulle
Rakastelulle
Karkkipäivä uudelleen
Toisaalta parhaat kappaleet jäävät ihastuttavasti soimaan päässä päiväkausiksi - erityisiä suosikkeja ovat nimikkokappale "Comeback", "Naparengas", "Syntinen" ja "Sairaanfuckingkipeenraastavaa".
Sä oot niin puhdas, kilttikin
Mut vähän saarnaa kaipaisin
Oisit ees hiukan syntinen
J-Ko kuvaili Nylon Beatin musiikkia sanomalla että se on musiikkia joka sopii joka tilanteeseen, ja minun täytyy olla samaa mieltä. Normaalisti jos tarvitsen "keskittymismusiikkia" valitsen Rammsteinia tai jotain muuta joka eristää minut tehokkaasti ulkomaailmasta, mutta huomaan yllätyksekseni etta Nylon Beat tekee tämän myös aika tehokkaasti.

Mutta loppujen lopuksi tämä ei ole musiikkia jota itse koskaan ostaisin. Musiikkimakuni on niin laaja ettei minulla ole mitään tätä lajia vastaankaan, mutta yleensä valitsisin jotain raskaampaa ja vaativampaa.

Posted by kolibri at 18 May 09:07, 2004
Comments
# 1 - Merten (on May 18, 2004 10:41 AM):

Olen pahoillani.


# 2 - J-Ko (on May 18, 2004 11:37 AM):

*epäselvää hymähtelyä*


# 3 - Kolibri (on May 18, 2004 11:43 AM):

Hm? Hm? Siinä kaikki?


# 4 - Mikki (on May 18, 2004 02:37 PM):

Nylon Beat.

Jestas, miten kamalaa.


# 5 - Dragon (on May 18, 2004 03:56 PM):

Jaakkon voi aina luottaa!


# 6 - ystävä syöpä (on May 18, 2004 09:26 PM):

taakii settii! hyvää ohjusta koko pannu!


# 7 - Mikki (on May 19, 2004 01:29 AM):

Kröönpäri pitää nyt turpansa kiinni siellä, kun aikuiset puhuvat musiikista.

Huonosta musiikista.


# 8 - Merten (on May 19, 2004 07:42 AM):

Olen aina ihaillut sitä, miten nenää käytetään vain soittimena muiden joukossa.

Muutama hyvä video niille on tehty. Niitä voi joskus katsella ilman ääntä.


You can't add any more comments, but if you wish you can email the author.